Suomen oikeusministeriö on tarkistamassa valtion lainsäädäntöä pikaluotoista mahdollisesti aiheutuvien velkaongelmien vähentämiseksi. Ministeriö onkin asettanut työryhmän valmistelemaan ehdotuksia mm. pikaluottojen tarjontaoikeuden rajoittamisesta. Koska mahdollinen lakimuutos saattaa vaikuttaa myös Lainaston toimintaan tulevaisuudessa, haluamme tuoda julki oman riippumattoman näkemyksemme Suomen pienluottomarkkinoiden kehityksestä.
Mielestämme pikaluottoalan sääntelyn tehostaminen on toivottavaa, mutta olemme huolissamme siitä, että mahdollisen tulevan lakimuutoksen perusteet eivät nojaa faktoihin. Lisäksi haluamme kiinnittää huomion mahdollisen lakimuutoksen erilaisiin johdannaisvaikutuksiin. Yleisessä keskustelussa pikavippi, pikalaina ja kulutusluotto käsitetään yhtenä ja samana, tarkemmin määrittelemättömänä luottomuotona. Haluammekin selventää tätä jakoa ja pitää keskustelun mahdollisimman totuudenmukaisena.
Mitä sitten ovat pikavippi ja pikalaina, entä taas kulutusluotto? Me luokittelemme pikavipeiksi ja pikalainoiksi kaikki luotot, jotka ovat lainapääomaltaan alle 250 euroa ja takaisinmaksuajaltaan noin 1 kuukauden mittaisia. Suomen Tilastokeskuksen uusimman pienlainayrityksiä käsittelevän tutkimuksen mukaan vuonna 2011 keskimääräinen lainasumma oli 243 euroa ja takaisinmaksuaika keskimäärin 32,6 päivää. Tätä suurempia lainasummia ja/tai pidempiä laina-aikoja pidämme kulutusluottoina.
Meidän mielestämme kaikilla luottokelpoisilla suomalaisilla tulisi olla yhtäläinen oikeus tasapainottaa omia tulojaan ja menojaan suhteutettuna omaan maksukykyynsä, oli sitten kyseessä pikalaina tai kulutusluotto. Suurin osa pikavippiyritysten asiakkaista on normaaleja, yli 35-vuotiaita työssäkäyviä ihmisiä, jotka tasapainottavat talouttaan ottamalla pienluoton arjen yllättäviin tarpeisiin.
Entä sitten todelliset vuosikorot ja niiden kohtuullisuudet? Suomen Tilastokeskuksen mukaan 100 euron pienlainasta maksetaan kuluja keskimäärin 25 euroa. Jos siis otetaan 100 euron pienlaina 30 päiväksi, niin kuluttajansuojalain mukainen todellinen vuosikorko on peräti 1411%. Mielestämme tämä on helposti väärinymmärrettävää informaatiota ja 25 euroa kertoo kulujen määrän kuluttajalle paljon reilummin kuin 1411 prosenttia. Vuosikorko sopiikin paljon paremmin nimensä mukaisesti vuosiksi otettaviin pitkän laina-ajan luottoihin. Asian toisin päin kääntäen, euromääräinen kulu ei ole oikea mittari isolle asuntolainalle. Esimerkiksi OP-Pohjolalta otetusta 20 vuoden ja 100 000 euron asuntolainasta maksetaan 4% vuosikorolla korkoja ja kuluja noin 45 500 euroa.
Todellinen vuosikorko on täysin eri asia kuin tosiasiassa lainasta kuluttajalle aiheutuva kustannus. Todellisen vuosikoron laskennassa otetaan huomioon myös “korkoa-korolle” –vaikutus, joka ei lyhyemmissä lainoissa toteudu. Kuvitteellisessa esimerkissä kuluttaja ottaa 100 euron pikalainan yhdeksi päiväksi ja maksaa takaisin 101 euroa. Toteutunut kulu on 1% lainasta, kun taas todellinen vuosikorko tästä lainasta on 3678%…
Näkemyksemme mukaan kuluttajansuojalain määrittelemä todellinen vuosikorko on vääränlainen mittari, kun taas Tilastokeskuksen raportoima keskimääräinen kulu on mielestämme asianmukaisen informativiinen ja perusteltu.
Entä ovatko pikavipit todellakin syy suomalaisten ylivelkaantumiseen ja oikeusistuinten ruuhkaantumiseen ulosottoasioiden johdosta? Oma näkemyksemme asiasta perustuu Asiakastiedon ja Tilastokeskuksen tuoreisiin tilastoihin, jotka kertovat että vain 5% uusista maksuhäiriömerkinnöistä johtuu pienlainoista ja että vain 1 prosentilla maksuhäiriöisistä ei ole muita maksuhäiriöitä kuin pienlainoja. Ylivoimaisesti suurin osa maksuhäiriöistä (95-99%, laskutavasta riippuen) johtuu siis muista kuin pienlainoista. Pikavippien ja pienlainojen suhteellinen osuus suomalaisten ylivelkaantumisesta selittävänä tekijänä on siis olemattoman pieni. Suuri lisäys lainojen määrässä näkyy kuitenkin ruuhkana oikeusistuimissa. Kalenterivuonna 2011 pienlainoja myönnettiin yhteensä 1 410 304 kappaletta, kun vuoden 2010 vastaava luku oli 1 183 335 kappaletta – kasvua edelliseen vuoteen oli siis 19%.
Pieni osa pienlanojen perinnästä etenee valitettavasti oikeudelliseen perintään asti ja sillä on varmasti oma osuutensa oikeusistuinten ruuhkaantumiseen. Suomalaisten syrjäytymistä ja ylivelkaantumista pikavipit eivät kuitenkaan selitä, kuten Suomen Asiakastiedon johtaja Heikki Koivula toteaa Talouselämän nettiartikkelissa 12.1.2012.
Onko sitten pienten lainojen kieltäminen tai tarjonnan rajoittaminen oikea ratkaisu pikavipeistä aiheutuvien ongelmien vähentämiseksi? Oikeisministeriön selvitystyöryhmälle on selkeästi tarvetta ja ongelmien minimoimiseksi on löydettävä oikeat toimenpiteet. Pienlainojen saatavuuden rajoittaminen ei kuitenkaan poista lainojen tarvetta, vaan enemminkin ohjaa luotonhakijat isompien ja pitkäaikaisempien lainojen äärelle, ulkomaisten palveluntarjoajien asiakkaiksi tai peräti harmaille markkinoille. Tämä pikemminkin lisää ongelmia kuin poistaa niitä.
Sitten muutamia näkemyksiämme lainanantajan vastuusta. Lainanantajan tulee aina saada varmistus asiakkaidensa maksukyvystä. Ei ole minkään osapuolen etujen mukaista ajautua tilanteeseen, jossa luotonsaajan maksukyky joutuu äärirajoilleen. Ratkaisuna tähän tilanteeseen olisi esimerkiksi Ruotsissa käytössä oleva yleinen luottorekisteri, jonka avulla on pystytty merkittävästi alentamaan maksuongelmiin ajatuneiden ruotsalaisten määrää. Samalla myös lainoja myöntävien yritysten luottotappioprosentit ovat pienentyneet huomattavasti. Muita mahdollisia ratkaisuja olisi mm. sääntelyn ja itsesääntelyn lisääminen sekä keskitetty markkinavalvonta Finanssivalvonnan alla. Myös kilpailun lisääminen, eli varteenotettavien luotonantajien riittävän määrän varmistaminen, on olennainen tekijä. Lisäksi kannatamme selkeän lainsäädännön ja toimintaympäristön luomista, sillä alan tulevaisuuden epävarmuus pitää hinnat korkealla. Luotonantajien riskien minimoiminen johtaa automaattisesti hintojen alenemiseen.
Pienlaina- ja kulutusluottomarkkinoiden maine ja ihmisten luottamus niitä kohtaan voidaan lujittaa vain vastuullisella lainaamisella. Sääntelyä lisäämällä saamme alalle tarpeellisen normiston, jonka puitteissa kuluttajan on mahdollista saada turvallista luototusta järkevään hintaan. Kilpailun lisääntyessä ja luottoriskien madaltuessa luonnollisesti myös hinnat putoavat. On äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että vakaa liiketoimintaympäristö lainsäädännön taholta laskee tuntuvasti liiketoiminnan riskejä ja samalla välillisesti myös lainanottajan kustannuksia. Mielestämme Finanssivalvonta olisi oikea viranomainen valvomaan lainanantoja. Nykyinen valvonnan siirto aluehallintoviraston alle ei ole tuonut käytännössä minkäänlaisia tuloksia. Liikealan toimijoilta tulisi vaatia riittävästi pääomaa ja sitoutuminen hyviin luotonantotapoihin.
Tilastokeskuksen mukaan viimeisen vuoden aikana Suomessa on myönnetty pienlainoja lähes 300 miljoonaa euroa. Onkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää, että tämä tarve ei katoa mihinkään, vaikka lailla säädettäisiin minimi laina-ajat ja/tai määrät. Pikavippien täyskielto taasen ajaisi tämän lainantarpeen joko harmaille markkinoille tai ulkomaisten luotonantajien käsiin, joiden sääntelyyn ja valvontaan Suomen viranomaisilla on häviävän pienet mahdollisuudet. Mahdollisen tulevan lakimuutoksen tuleekin turvata kotimainen ja kilpailukykyinen lainansaanti, sekä tarjota yrityksille mahdollisuus vapaaseen elinkeinonharjoittamiseen. Elinkeinonharjoittamisen vapaus ei tässä tarkoita vastuutonta toimintaa, vaan sääntelyä ja lainanantajien vastuuta pitää tarkistaa. Se on joka tapauksessa kaikkien osapuolten etu.
